Opintokuvaukset

1. vuosi

Ensimmäiseltä vuodelta eläinlääkiksessä voi odottaa kaikkea, mutta samalla kannattaa unohtaa kaikki odotuksensa. Vaikka eläinlääkäreiksi pyrimmekin, ei ensimmäisenä vuonna pääse ainakaan lämpimiä karvapalloja montaakaan kertaa paijaamaan. Pakastekypsänä ne ilmestyvät dissektioissa pöydälle, mutta hellyttäväksi ei niitä kokemuksia voi kuvata.

Syksy alkaa orientoivalla viikolla, jonka aikana tutustutaan kampukseen ja tiedekunnan tapoihin. Lisäksi mahtavat tutorit ovat suunnitelleet viikon jokaiselle päivälle iltaohjelmaa, jonka aikana pääsee tutustumaan vuosikurssilaisiin lähemmin. Oikeat opinnot alkavat suhteellisen rennolla histologialla, eli kudosopilla. Kurssin aikana pääsee vetristämään lukioajan mikroskopointitaitoja ja kaivamaan vaaleanpunasävyiset puuvärit kaapista, kun erilaisia kudoksia pääsee piirtelemään, jokainen taiteellisen lahjakkuutensa sallimissa rajoissa. Alkuvuodesta opiskellaan myös solun aineenvaihdunnan saloja (sitä kun kuvitteli, että sitruunahappokierron kumppaneineen saisi Galenoksen jälkeen unohtaa).

Latinaa aikaisemmin opiskelleille ei luuopin kurssi ja sen mukana tulevat miljoonat latinalaiset nimet ja sanat saa harmaita hiuksia aikaan, mutta tavallinen tallaaja pääsee kurssin aikana viettämään hetken jos toisenkin suomi-latina-suomi lääketiede-sanakirjan parissa. Tällä kurssilla tulevat ramus cranialis ossis pubis ja muut luuhirviöt tutuiksi. Luita seuraavalla lihaskurssilla pääsee vihdoinkin eläimiin käsiksi. Kuinka tohtorimaiselta se tuntuukaan, kun skalpelli yhdessä ja pinsetit toisessa kädessä seisoo ryhmineen verta valuvat hevosenjalan ympärillä ja etsii sieltä hankosidettä ja muita jalan lihaksia ja jänteitä. Lihaskurssi on mitä luultavimmin hauskin syksyn kursseista.

Syksyyn mahtuu myös monelle päänvaivaa aiheuttava neurobiologian kurssi. Mutta kun vain jaksaa niitä hermoja päntätä ääneen, niin itsensä lisäksi ne painuvat mieleen myös perheenjäsenille, ystäville ja yksi jos toinenkin koira ja hevonen on saanut hermoja kuunnella. Ennen joululomaa alkaa vielä verenkierron ja hengityksen jakso. Joululomalla levänneenä ovat aivot koulun alkaessa valmiit absorboimaan yhtä sun toista. Kun verenkierron jakso on tentitty, on lakanassa seuraavana vuorossa kehitysbiologia (ei tenttiä:)) sekä solu- ja molekyylibiologia. Tuttavallisemmin  SoMo:n aikana opiskelijoille avautuvat transkription ja translaation salat. Ruoansulatus-kurssi puolestaan kertoo lehmän neljästä mahasta ja hevosen isosta paksusuolesta.

Kaikki, mitä ei muihin kursseihin ole saatu mahdutettua, löytyy Endokrinologian, lisääntymisen ja homeostaasin kurssilta. Vajaan kuukauden aikana sitä oppii kaiken hormoneista, lisääntymisen anatomiasta ja fysiologiasta, hormoneista, kehon tasapainon ylläpidosta ja hormoneista. Vuoden viimeisiä kursseja on vertaileva anatomia. Tämän kurssin aikana tutustutaan vaihtelun vuoksi lintuun ja kalaan, kun ”normaaleilla” kursseilla on keskitytty kissaan, koiraan, lehmään, heppaan ja sikaan. Vertailevan leikkelypäivinä pääsee puhaltamaan pillillä kanan ilmapusseihin ja nyhtämään siitä höyheniä, joita päivän jälkeen löytyy vähän kaikkialta.

Vuoden viimeinen kurssi eläintenpito, etologia ja eläinsuojelu perehdyttää opiskelijan tarkemmin etenkin tuotantoeläinten pito-olosuhteisiin. Kurssiin kuuluvat myös kahden viikon navetta- ja sikalaharjoittelut, joille iso osa opiskelijoista suuntaa kesäloman alettua.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ensimmäinen vuosi sisältää vain marginaalisen osan itse opiskelua. Monelle ensimmäinen vuosi yliopisto-opiskelijana tarjoaa enemmän juhlia, kun vain kalenteriin saa mahtumaan. Must go –juttuja ovat kuitenkin mm. NVM, eli nordisk veterinär mesterskap, joka siis on pohjoismaiden eläinlääkisopiskelijoiden välinen urheilukilpailu, jossa tietenkin urheilu on keskipisteessä; varsajaiset, jotka siis ovat meidän tiedekunnan fuksiaiset. Muuta kokemisen arvosta on Helppo-keskiviikko, A-tarjous, laskiainen, vuosijuhlat, yösuunnistus, Helsinginkadun Appro, laidunkauden avajaiset, prewappu, vappu, postwappu morkkisralli, sitsit… Hauskaa riittää melkeinpä enemmän, kun mihin ehtii osallistumaan.

2. vuosi

Toinen vuosi alkaa melko leppoisasti eläinten ravitsemustiedettä opiskellessa. Kakkosvuoden aikana suoritetaan myös 12 päivän mittainen lypsykarjatila- sekä 12 päivän mittainen sikalaharjoittelu. Harjoittelut tuovat mukavaa vaihtelua opiskeluun ja ainakin pääsee oikeasti katsomaan, mitä maatilan arkeen kuuluu.  Ajatus lähes kahdesta viikosta maatilalla saattaa alkuun tuntua vieraalta, mutta useimmat muistelevat näitä harjoitteluita opiskeluajan antoisimpina viikkoina.

Leppoisan alun jälkeen on aika kohdata todellisuus. Kakkosvuosi on rankka. Syksy vietetään yleisen bakteriologian, virologian ja immunologian parissa. Suurta iloa tuottaa myös syksyllä alkava toisen kotimaisen kurssi, joka päättyy tammikuussa suulliseen ja kirjalliseen tenttiin. Oikeastaan kurssi on kuitenkin melko leppoisa, toki pakollinen läsnäolo tuo omat haasteensa.

Joululomalta palatessa alkavat hiukan käytännönläheisemmät opinnot. Parasitologiassa päästään ihmettelemään kaikkia mielenkiintoisia ja kauniita matoja, alkueläimiä, hyönteisiä ja hämähäkkejä. Latinankielisten nimien kanssa menee pää solmuun, mutta kurssin jälkeen tiedät ainakin, ettei eläimelle saa antaa loishäätöä ilman ulostetutkimusta.

Parasitologian kanssa alkavat samanaikaisesti myös patologian opinnot. Yleisen patologian ja elinpatologian kurssit ovat mielenkiintoisia ja vihdoinkin päästään jo vähän lähemmäs kliinistä työtä. Kurssit ovat kuitenkin täynnä asiaa ja aikaa sen läpikäymiseen melko vähän. Pelkkään lukemiseen ei tarvitse kuitenkaan tyytyä, sillä patologian opintoihin kuuluu myös histopatologiaa. Yösi voit siis viettää mikroskopoimassa.

Loppukeväästä paneudutaan bakteriologiaan tarkemmin ja päästään tekemään myös labratöitä. Kurssilla opitaan monia ”oikeassa elämässä” tarvittavia taitoja. Labratyöskentely on myös mukavaa melko pitkälti luennoista koostuvaan kakkosvuoden muuhun ohjelmaan verrattuna. Kurssi päättyy käytännönkokeeseen sekä kirjalliseen tenttiin.

Kevättä keventämässä on myös lihantarkastustekniikan kurssi, jonka suorittaminen on mahdollista luennoilla istumalla. Kurssilla käydään läpi teurastusprosesseja, tarkastuseläinlääkärin ja tarkastuseläinlääkärin apulaisen tehtäviä teurastamossa sekä eri eläinten tyypillisimpiä teurasmuutoksia. Kurssi antaa mahdollisuuden siirtyä siementäjän saappaista tarkastuseläinlääkärin avustajan tehtäviin.

Kaikkiaan kakkoskurssi on ehkä mainettaan kevyempi. Kuitenkin jokainen voi tyytyväisenä huokaista kun se on vihdoinkin suoritettu.

Andra året börjar lugnt, iaf jämfört med första året, med studier i husdjurshygien. Åtminstone studeranden med ursprung från landet har roligt när stadsbor lär sig nya, svåra ord, t.ex. kviga och tacka. Allt gås igenom mycket grundligt och alla reagerar sakligt på frågor som ”Vad är ett bås?” Till kursen hör också lantgårdspraktik i form av två veckor på en mjölkgård samt två veckor på en svingård, och överraskande många färdigutbildade veterinärer minns under sina bästa stunder tillbaka på denhär lantgårdspraktiken.

Höstterminen fortsätter inte i lika lugn takt. I parasitologi måste studeranden försöka pränta in i skallen olika urdjurs, maskars och leddjurs vetenskapliga namn. Studeranden får säkert respekt av medresanden i morgonbussen när de sitter och repeterar högt parasiters livscykel, symptom och vårdpraxis.
Under hösten har de finskspråkiga studeranden lektioner i svenska, vilket innebär lite extra ledigt för svenskspråkiga studeranden. Svenskspråkiga behöver inte ha någon undervisning i finska, eftersom hela utbildningen går på finska. Det räcker att ta en tent i finska. Tenten har både en skriftlig och en muntlig del, men den är inget att vara rädd för, man lär sig mycket finska när man måste lyssna och läsa finska flera timmar om dagen.

På våren står patologi och mikrobiologi på kursprogrammet. Studeranden blir inte sysslolösa, för det finns otaliga mängder bakterier och virus och de orsakar den ena sjukdomen värre än den andra. Förutom några laborationer i mikrobiologi sker studierna främst i föreläsningssalen, men tack vare att ämnen är så praktiska orkar man med dem.

Skolåret avslutas med köttgranskningsteknik, vilket ger studeranden färdigheter att arbeta som köttgranskningsassistent.

 

 

3. kurssi

Kolmas vuosikurssi alkoi epidemiologialla ja patologialla. Epidemiologiassa opiskelimme erilaisia helposti tarttuvia tauteja ja pohdimme, kuinka niiden leviämistä voisi estää. Kurssi oli hyvin erilainen, mihin olimme aiemmin tottuneet. Se sisälsi tavallisten luentojen lisäksi paljon ryhmätöitä ja projekteja, joka teki kurssista todella mielenkiintoisen!

Syyslukukaudella alkoivat myös obduktiot (=ruumiinavaukset) obduktiotekniikkaan tutustumisen merkeissä. Ensimmäisellä ruumiinavauskerralla meidän piti vain seisoa paikallamme ja seurata vierestä, kun assistentti suoritti ruumiinavauksen. Seuraavilla kerroilla pääsimmekin jo itse harjoittelemaan tekniikkaa neljän hengen ryhmissä. Alussa ruumiinavaus tuntui vaikealta pienenpienten lisämunuaisten hukkuessa muiden kudosten joukkoon. Toisaalta voimaa tarvittiin kampailtaessa isojen sonnien päiden kimpussa. Ensimmäisen obduktion vaikeutta saattoi lisätä myös samanaamuinen palaaminen Ruotsista Suomen, Ruotsin ja Norjan eläinlääkiksen yhteisistä yleisurheilukilpailuista NVM:stä. Ja obduktioista poisjäämiseenhän piti opettajiemme mielestä olla riittävän hyvä syy, kuten esimerkiksi pää irti tai vähintäänkin jalka poikki.

Syksyllä suoritimme myös tarkastuseläinlääkärikurssin. Tutustuimme teurastamon tarkastuseläinlääkärin eri työtehtäviin ensin ihan luentojen ja laboratoriotöiden merkeissä, jonka jälkeen teimme neljän viikon teurastamoharjoittelun. Kolmannen vuosikurssin jälkeen saimmekin toimia teurastamossa tarkastuseläinlääkärin sijaisena!

Syksy meni tapansa mukaan nopeasti ja kevät toi tullessaan farmakologian. Farmakologia, eli lääkeaineoppi, oli hyvin käytännönläheinen ja mielenkiintoinen. Farmakologia jatkuu vielä neljännellä vuosikurssilla, jolloin opinnot painottuvat enemmän kliiniseen puoleen.

Keväällä käytiin myös johdatus kliinisiin aineisiin –kurssi, jonka aikana tutustuttiin eläinsairaalaan, opeteltiin ompelemaan ja tekemään labroja joita kliinisessä työssä käytetään. Jokainen oppii siis sekä tikkaamaan, että päättelemään jotain verinäytteen tuloksista. Tähän kokonaisuuteen sisältyi myös kliininen kemia ja –radiologia.

Kolmannella vuosikurssilla monille tuli ajankohtaiseksi kandityön kirjoittaminen. Kandityö on 4-6 sivuinen kirjallisuuskatsaus itse valitusta aiheesta, joka esitellään kandiseminaarissa loppusyksystä tai – keväästä. Kun kandityö oli tehty ja esitelty sekä kolmoskurssin opinnot suoritettu, oman nimensä perään saikin kirjoittaa jo sitten ELK!

Vuosijuhlista selvittyämme loppukevät kuluikin vauhdilla valmistautuessa koeobduktioon. Koeobduktio on patologian lopputentti, jossa suoritetaan yksin eläimen ruumiinavaus ja selvitetään kuolinsyy. Lisäksi vastataan suullisesti kolmeen patologiaan liittyvään kysymykseen. Avattavaa eläintä ei saa tietää etukäteen. Kohdalle voi siis osua kissan ja koiran lisäksi vaikka hevonen, lehmä, sika tai kani. Suulliset tentit ovat jännittäviä mutta ahkeralla harjoittelulla ja lukemisella tästäkin koitoksesta selviää hengissä.

 

Tredje årskursen började med epidemiologi och patologi. I epidemiologi studerar man sjukdomar som sprider sig lätt, samt funderar över hur man kunde förhindra att de sprids. Kursen var annorlunda mot vad vi var vana med. Kursen innehöll förutom föreläsningar mycket grupparbete och projekt, vilket gjorde kusen mycket intressant.

Under höstterminen började vi ha obduktioner i obduktionsteknik kursen. Under vår första obduktion stod vi bredvid och tittade på när assistenten obducerade en hund. Under de följande gångerna fick vi själva öva att obducera i grupper på fyra personer. I början kändes obduktion svårt när man tappade bort binjurarna bland all annan vävnad. Vi behövde kraft när vi kämpade med tjurars stora huvuden. Det är möjligt att den första obduktionen kändes svår också därför att vi kommit hem från NVM samma morgon. NVM är en friidrottstävling mellan veterinärstuderanden i Finland, Sverige och Norge. För att utebli från obduktionerna måste man ha en mycket bra orsak, t.ex. huvudet löst eller åtminstone ett ben brutet.

På hösten hade vi också en besiktningsveterinärskurs. Först bekantade vi oss med besiktningsveterinärens olika arbetsuppgifter i form av föreläsningar och laborationer och efter det hade vi fyra veckor praktik på slakteri. Efter tredje året fick vi rättigheter att arbeta som vikarie till besiktningsveterinären på slakteri.

Hösten gick snabbt som den brukar och med våren kom farmakologi. Farmakologi, d.v.s. läran om läkemedel, var ett praktiskt och intressant ämne. Farmakologi fortsätter på fjärde årskursen och då koncentreras studierna mera på den kliniska delen.

På våren hade vi också en kurs kallad ”inledning till kliniskt arbete”. Under den kursen bekantade vi oss med djursjukhuset, lärde oss sy samt göra laborationer som man använder i det kliniska arbetet. Alla lär sig alltså både att sy stygn och dra slutsatser av resultat på blodprov. Till denhär helheten hörde också klinisk kemi och radiologi.

På tredje årskursen skriver många sitt kandidatarbete. Kandidatarbetet är en 4-6 sidor lång litteraturöversikt, över ett ämne som man själv väljer. Kandidatarbetet presenteras på ett kandidatseminar antingen på hösten eller våren. När man hade gjort och presenterat kandidatarbetet samt gått alla kurser som hör till tredje årskursen fick man kalla sig veterinärmedicine kandidat.

Efter årsfesten gick våren snabbt när vi förberedde oss för testobduktion. Testobduktion är sluttent i patologi och i tenten genomför man ensam en obduktion samt reder ut dödsorsaken. Dessutom svarar man muntligt på tre frågor i patologi. Man får inte i förväg veta vilket djur man skall obducera. Man kan alltså utöver de vanligare hund eller katt bli tvungen att obducera en häst, en ko, en gris eller en kanin. Muntliga tenter är alltid spännande, men med flitig övning och förberedande läsning tar man sig levande också ur denhär prövningen.

 

4. kurssi

Neljännen vuoden aikana opiskellaan kliinisiä aineita. Opetus tapahtuu blokeissa ja tentit ovat suurelta osin monivalintatenttejä. Syksy alkaa pieneläinsisätautien blokilla. Opetuksessa edetään asiakokonaisuus kerrallaan sydän- ja hengityselinten sairauksista polysysteemisiin. Kustakin kokonaisuudesta pidetään joko harjoitustentti tai seminaareja tukemaan opiskelua jo blokin aikana. Syksyn opetusohjelmaan kuuluvat myös hevosten sisätaudit omana kokonaisuutenaan.

Sisätautien jälkeen opiskellaan sitten anestesiologiaa. Tämän blokin jälkeen pitäisi jokaisella olla perustiedot eläinten rauhoittamisesta ja nukuttamisesta ja niihin liittyvistä riskeistä.

Anestesiologian jälkeen on vuorossa kirurgian ja ortopedian opiskelua. Kirugiassa käydään läpi perustoimenpiteitä, kuten sterilaatiota ja kastraatiota. Nämä käydään yhdessä läpi luentosalissa ja omien muistiinpanojen kanssa harjoitellaan sitten anatomian salissa kaikki kyseiset toimenpiteet. Tätä varten opiskelijat ostavat jo neloskurssille omat kirurgian välineet. Ortopediaan sisältyy luentojen lisäksi harjoituksina ortopedinen tutkimus, ontumatutkimus, kipsausharjoitus ja jonkin verran röntgenkuvien katsomista.

Kevät alkaa neurologian ja oftalmologian opiskelulla. Kumpaakin on viikon mittainen blokki, joiden aikana jokainen oppii tekemään perus neurologisen- ja silmätutkimuksen. Näistä molempia harjoitellaan opiskelijoiden vapaaehtoisilla(?) eläimillä.

Seuraava suuri kokonaisuus on lisääntymistiede, jota opiskellaankin sitten 8 viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa on yleistä lisääntymisfysiologiaa, josta on oma tenttinsä. Sen jälkeen aletaan opiskella kutakin eläinlajia tarkemmin. Jälkimmäisessä osiossa opiskelijat tekevät itse tenttikysymykset.

Loppukevät vietettänkin sitten tuotantoeläinten saloja opiskellen. Tuotantoeläinblokki alkaa heti lisääntymistieteen jälkeen ja loppuu toukokuun puolivälissä. Koko vuosi luetaan myös farmakologiaa kunkin blokin sisällä.

Opetuksen lisäksi nelosvuoteen kuuluvat päivystykset pieneläin- ja hevossairaalassa.


Under den fjärde årskursen studerar man kliniska ämnen. Undervisningen sker i block och tenterna är till stor del flervalstenter. Hösten börjar med ett undervisningsblock i smådjurs inre sjukdomar. Det här blocket är indelat i mindre, intensiva paket, vilket förebygger inlärningen. Undervisningen framskrider med en helhet efter den andra och behandlar allt från hjärt- och andningsorganens sjukdomar till polysystemiska sjukdomar. Varje helhet avslutas med antingen en övningstent eller ett seminar, så studeranden skall motiveras att läsa under hela blockundervisningen. Därefter studerar man också hästens inre sjukdomar.

Till höstens undervisning hör anestesiologi. Efter anestesiologiblocket borde alla kunna grunderna i att bedöva och söva djur samt riskerna som hör därtill.

Efter denna helhet står kirurgi- och ortopedistudier i tur. Kirurgi innefattas operationsberättelse om någon rutinåtgärd, t.ex. sterilation eller kastration. Studeranden går tillsammans igenom dehär rutinåtgärderna och sedan övar studeranden i anatomisalen på att utföra dem alla. Till detta behöver studeranden egna kirurgiredskap och därför införskaffas dessa redan på fjärde årskursen. Ortopedi består dessutom föreläsningar en del övningar i att gipsa och titta på röntgenbilder.

Våren fortsätter med kurser i neurologi och oftalmologi. Båda består av ett en vecka långt block, under vilken varje studerande lär sig göra neurologisk undersökning och ögonundersökning. Båda övningarna sker på studerandens egna, frivilliga djur.

Nästa stora helhet är fortplantningsvetenskap, vilken räcker åtta veckor. De två första veckorna består av allmän fortplantningsfysiologi och en tillhörande tent. Därefter börjar man studera varje djurart grundligare. I de följande delarna av helheten gör studeranden själva tentfrågorna.
Efter fortplantningsvetenskapsblocket börjar produktionsdjursblocket och det fortsätter sedan till mitten av maj. Under hela året läser man dessutom parallellt farmakologi, insprängt i vardera block.

Förutom den traditionella undervisningen hör också jour vid smådjurs- och hästsjukhuset till utbildningen på fjärde årskursen.

5. kurssi

Viides opiskeluvuosi on kokonaan klinikkaopetusta. Opiskelijat kiertävät kolmen viikon jaksoissa pieneläinsisätaudeilla, pieneläinkirurgialla ja hevossairaalassa (jokaisessa 6 viikkoa yhteensä) sekä tuotantoeläinsairaalassa Mäntsälässä (9 viikkoa yhteensä). Lisäksi on kolme viikkoa diagnostista kuvantamista ja päivystystä pieneläinsairaalassa. Hevossairaalan ja tuotantoeläinsairaalan päivystykset sisältyvät kyseisiin jaksoihin.

Pieneläinsisätauteihin sisältyy poliklinikka-, sairaalaosasto- ja teho-osastotyöskentelyä sekä eksoottisten eläinten, ihotauti-, akupunktio- ja sydänklinikan toimintaan tutustumista. Sairaalosastolle tulevat potilaat, jotka vaativat suurempia tai enemmän aikaa vieviä tutkimuksia, poliklinkalle esimerkiksi rokotukset tai muut pieniä toimenpiteitä vaativat potilaat. Teho-osastolla valvotaan kriittisessä tilassa olevia potilaita ympäri vuorokauden.

Kirurgian jaksoilla on sekä ortopediaa (luukirurgiaa) että pehmytosakirurgiaa vuoroviikoin. Joka toinen päivä puolet opiskelijoista on leikkaussalissa ja välipäivinä poliklinikalla. Lisäksi kirurgian jaksolla opetetaan oftalmologiaa (silmäsairaudet), neurologiaa (hermostosairaudet) sekä hammas- ja suusairauksia omina päivinään. Leikkaussalissa opiskelija voi olla joko kirurgisena apuna eli auttaa steriilillä leikkausalueella tai valvoa potilaan anestesiaa. Leikkaussalikandeille kuuluu myös potilaan valmisteleminen leikkaukseen, heräämisen valvominen sekä kotiutuspapereiden kirjoittaminen.

Hevossairaalassa opetetaan samalla jaksolla sekä kirurgia että sisätaudit. Opiskelijat tosin harvoin pääsevät muihin leikkauksiin kuin kastraatioon avustamaan. Hevossairaalassa toimii ympärivuorokautinen päivystys, johon opiskelija osallistuu.

Tuotantoeläinklinikka Mäntsälässä, Saaren kylässä tuo vaihtelua Helsingin tiukkaan sairaalakuriin. Saaren toimintaan kuuluu niin klinikalle tuotavien eläinten hoito kuin tiloilla käyntikin. Leikattavat lehmät tuodaan mahdollisuuksien mukaan klinikalle, mutta normaalit sairaskäynnit tehdään kuten "tavallisessakin" kunnassa eli ajetaan paikan päälle potilasta hoitamaan. Saarella keskitytään myös lisääntymistieen opetukseen, minkä osaaminen onkin oleellista tuotantoeläinten kohdalla. Saarella kirjoitetaan oppimispäiväkirjaa, joka mielestäni on kerrankin paikallaan oppimismuotona.

Päivystysviikoilla opiskelijat päivystävät pareittain pieneläinsairaalassa arkena joka toinen yö klo 16-08 ja viikonloppuisin myös päivällä. Päivystysaikaan hoidetaan vain akuutit hätätapaukset, joten rokotusten ottaja saa odottaa seuraavaan aamuun. Päivystäminen on mielenkiintoista mutta ymmärrettävistä syistä myös melko raskasta. Onneksi diagnostisen kuvantamisen kevyemmät viikot sijoittuvat päivystysviikkojen väliin. Diagnostisessa kuvantamisessa opiskellaan niin ultraäänen kuin röntgenin käyttöä kuin tulkintaakin.

Klinikkavuosi on varmasti mielenkiintoisin mutta myös raskain kaikista opiskeluvuosista. Kliinisen työn lisäksi, jota on koko päivän, opiskelijan oletetaan opiskelevan itsenäisesti, tutustuvan menneisiin, oleviin ja tuleviin potilaisiin ja niiden vaivoihin sekä kirjoittavan erilaisia esityksiä yms. Lisäksi päivän päälle on useimmiten diskussiotilaisuuksia, jossa keskustellaan muunmuassa päivän potilaista tai muista teemaan sopivista aiheista. Hommaa on siis vaikka muille jakaa, mutta onneksi myös aihe on mielenkiintoinen!

 

Det femte studieåret består av klinikundervisning. Studeranden cirkulerar mellan de olika avdelningarna (smådjurs inre sjukdomar, smådjurskirurgi, hästsjukhuset och produktionsdjurssjukhuset) i tre veckors perioder. Sammanlagt är studeranden sex veckor på varje avdelning, förutom på produktionsdjursenheten i Mäntsälä, där studeranden vistas hela nio veckor. Därtill har studeranden tre veckor diagnosticering och jour i smådjurssjukhuset. Jourer vid hästsjukhuset samt produktionsdjurssjukhuset är inbakade i de ifrågavarande undervisningsperioderna.

Under perioden för smådjurs inre sjukdomar bekantar studeranden sig med arbetsrutinerna och verksamheten på polikliniken, sjukhusavdelningen, akuten samt kliniken för exotiska djur, hudsjukdomskliniken, akupunkturkliniken och hjärtkliniken. Till sjukhusavdelningen kommer patienter som behöver större eller mer tidskrävande undersökningar, medan det till polikliniken kommer t.ex. patienter för vaccinering eller mindre krävande undersökningar. På akuten vakar man dygnet runt över patienter som är i kritiskt tillstånd.

Under kirurgiperioden växlar studeranden veckovist mellan ortopedi (benkirurgi) och mjukdelskirurgi. Varannan dag är hälften av studeranden i operationssalen och varannan dag på polikliniken. Under kirurgiperioden har studeranden också en del dagar reserverat för undervisning i oftalmologi (ögonsjukdomar), neurologi (nervsjukdomar) samt tand- och munsjukdomar. I operationssalen är studeranden antingen kirurgisk hjälpreda på det sterila operationsområdet eller övervakare av patientens anestesi. Operationssalskandidaterna har också andra uppgifter, så som att förbereda patienten för operationen, övervaka uppvaknandet och skriva pappren för hemförlovningen.

I hästsjukhuset lär studeranden sig både kirurgi och inre sjukdomar parallellt. Studeranden får mycket sällan hjälpa till med någon annan operation än kastrering. Studeranden deltar också i jouren som fungerar dygnet runt.

Produktionsdjurskliniken i Saari, Mäntsälä erbjuder efterlängtad omväxling till det intensiva sjukhusarbetet. Både vård av djur som förs till kliniken och hembesök hör till verksamheten i Saari. Om det är möjligt för man kor som skall opereras till kliniken, men annars gör man hembesök och ger vård på gården precis som i alla ”vanliga” kommuner. I Saari har studeranden också undervisning i fortplantningsvetenskap, eftersom det är en väsentlig del av produktionsdjurspraktik. I Saari skriver man en lärodagbok, vilket jag tycker är en ypperlig inlärningsmetod.

Under jourveckorna gör studeranden jour i par vid smådjurssjukhuset varannan natt under vardagarna kl. 16-08 samt under veckosluten dagtid. Under jour sköter man bara akuta fall, så de som skall vaccineras får vänta till följande morgon. Det är intressant att ha jour, men själklart är det också tungt. Som tur är har man lättare diagnostiska veckor mellan jourveckorna, så man har möjlighet att vila upp sig. Under de diagnostiska veckorna lär man sig användning av ultraljud och röntgen samt att tolka resultaten från undersökningarna.

Klinikåret är det intressantaste, men också det tyngsta av alla studieår. Förutom heltidsjobbet på kliniken förväntas studeranden studera egenhändigt tidigare, nuvarande och kommande patientfall, samt skriva föredrag o.s.v. Därtill ordnar man diskussionstillfällen för studeranden, där man funderar över dagens patientfall eller annat som hör till temat. Det finns verkligen arbete att göra under femte årskursen, men lyckligtvis är det också mycket intressant!

6. vuosi

Kuudennen vuoden syksyllä opiskellaan tiiviisti elintarvikehygieniaa. Opinto-opas määrittelee elintarvikehygienin opetuksen sisällön seuraavasti: "Eläinlääkärillä on keskeinen tehtävä elintarvikkeiden alkutuotannon, jalostuksen ja jakelun valvonnassa. Tämä valvonta on eläinlääkäreiden tekemää kansanterveystyötä, jonka tarkoituksena on estää elintarvikkeiden välityksellä ihmisiin tarttuvien mikrobien aiheuttamia sairauksia. Valvonnan alaan kuuluvat myös elintarvikkeiden hygieeninen laatu sekä hygieeniset tuotantotavat ja niiden arviointi.

Opintojakson aikana opiskelija perehdytetään elintarvikkeissa esiintyvien patogeenisten mikrobien merkitykseen ja diagnostiikkaan, eri elintarvikeryhmien hygieenisen laadun arviointiin, elintarvikeprosessoinnin keskeisten riskitekijöiden tunnistamiseen ja arviointiin sekä elintarvikevalvonnan hallintoon ja lainsäädäntöön. Riskien tunnistamisen lisäksi opetus painottaa ennaltaehkäiseviä toimia riskien hallinnassa koko elintarviketuotantoketjun alueella. Käytännön mikrobidiagnostiikassa opetetaan sekä uusien molekyylibiologisten tekniikoiden että perinteisten mikrobiviljelytekniikoiden käyttöä." Käytännössä tämä tarkoittaa aamupäiviä labroissa eri pöpöjä viljellen, ruokataukoja lounaan sisältämien elintarvikehygienisten riskien tiedostamisen ja nälän kamppaillessa keskenään, iltapäiviä luennoilla lisäämässä tiedon tuomaa tuskaa. Opiskeluun kuuluvat myös ekskursiot eri alojen elintarvikelaitoksiin.

Kuudennen vuoden syksyllä perehdytään lisäksi ympäristöhygieniaan, josta opinto-opaassa sanotaan seuraavasti: "Opintojaksossa käsitellään mm. ympäristönsuojeluun, ympäristöhygieniaan ja ympäristöterveyteen liittyviä käsitteitä, ympäristösuojelun ja ympäristöterveydenhuollon hallintoa, ulkoilman, maaperän, sisäilman laatua ja elintarviketuotannon ympäristövaikutuksia, sekä talousveden ja uimaveden kemiallista ja mikrobiologista laatua." Elintarvikehygienian käsitellessä pääasiassa syömiämme tuotteita, ympäristöhygienia on kiinnostunut siitä mitä on ympärillämme, mitä  hengitämme ja juomme. Aihetta käsitellään luentojen, labrojen ja ekskursioiden avulla.

Syksyn jälkeen opiskelijat ovat kuin huomaamattaan kouliintuneet elintarvike- ja ympäristöhygieniseen ajattelutapaan. Tästä on hyötyä eläinlääkärin vastatessa kunnan elintarvikevalvonnasta ja ympäristöterveydenhuollosta, muissa alan viranomaistehtävissä sekä teollisuuden ja tutkimuksen palveluksessa oltaessa. Elintarvike- ja ympäristöhygienisiä tietojaan käyttävät lukuisat eläinlääkärit, toisinsanoen alat ovat merkittäviä eläinlääkäreiden työllistäjiä.

Eläinlääketieteelliseen hakeudutaan usein, koska halutaan hoitaa sairaita eläimiä. Alkuvuosina kuudennen vuoden asiat saattavat tuntua tylsiltä, mutta aiheeseen perehtyminen lisää mielenkiintoa. Elintarvike- ja ympäristöhygienian hyviä puolia ovat lisäksi säännölliset työajat ja hyvä työllisyystilanne.

Kuudennen vuoden aikana suoritetaan myös valinnaisia opintoja, joissa perehdytään kurssimuotoisesti syvemmin eri aiheisiin. Ne opiskelijoista, jotka eivät ole jo aiemmin tehneet lopputyötään eli syventäviä opintoja, alkavat ainakin ajatella asiaa valmistumisen ollessa lopputyöstä kiinni. Väliaikaiset praktiikkaoikeudet ovat voimassa vain kolme vuotta, joten loputtomiin ei opiskelua voi venyttää.

Tärkeänä osana kuudetta vuotta on kurssikavereiden vertaistuki ensimmäisen praktiikkakesän jälkeen. Kokemusten vaihtaminen on paitsi hauskaa myös opettavaista. Kevään myötä hiipii haikeus mieliin, kun kurssilaisten tiet erkanevat koulun siipien alta omille urilleen. Kuudessa vuodessa ehtii kuitenkin muodostua luja ystävyys- ja tukiverkosto, joka säilyy valmistumisen jälkeenkin. Kuusi vuotta opiskelua eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ei tee eläinlääkäreistä valmiita, vaan eläinlääkäreiden on päivitettävä tietojaan koko ammattiuran ajan pysyäkseen ajan tasalla. Kokemus on myös tärkeä opettaja, monet asiat oppii vain tekemällä!

 

På sjätte årskursens hösttermin studerar man livsmedelshygien. I studiehandboken beskrivs livsmedelshygienkursens innehåll på följande sätt: ”En central uppgift för veterinären är att övervaka primärproduktion, förädling och distribution av livsmedel. Denna övervakning är veterinärernas folkhälsoarbete, som strävar till att förhindra uppkomsten av sjukdomar orsakade av mikrober som via livsmedel smittar människor. Kontrollen täcker även kvaliteten av livsmedelhygien samt hygieniska produktionsmetoder och deras evaluering.

Under kursen lär sig studeranden de patogena livsmedelsmikrobernas betydelse och diagnostik, evaluering av den hygieniska kvaliteten av olika livsmedelsgrupper, identifiering och evaluering av centrala riskfaktorer i livsmedelsprocesser samt förvaltningen och lagstiftningen inom livsmedelskontroll. Utöver identifiering av risker riktar man uppmärksamhet på den preventiva verksamheten i riskhantering inom hela livsmedelsproduktionskedjan. Inom den praktiska mikrobdiagnostiken lär sig studeranden att använda både nya molekylbiologiska tekniker och traditionella mikrobodlingstekniker.” I praktiken betyder detta att studeranden på förmiddagarna sitter i laboratoriet och odlar olika bakterier, att studeranden på lunchpauserna kämpar mellan att hunger och risker med livsmedelshygien samt att studeranden på eftermiddagarna har förläsning som ger ännu mera obekväma sanningar. Exkursioner till olika livsmedelslokaler hör också till utbildningen.

Under höstterminen på sjätte året bekantar studeranden sig också med miljöhygien, om vilket studiehandboken säger följande: ”Under studieperioden behandlas bl.a. terminologin inom miljöskyddet, miljöhygien och miljöhälsa, administrationen av miljöskyddet samt miljö- och hälsoskyddet, kvalitetsfaktorer i uteluft, jordmån, inomhusluft med anknytning till människans hälsa, livsmedelsproduktionens påverkningar på miljön samt
hushållsvattnets och badvattnets kemiska och mikrobiologiska kvalitet.” När livsmedelshygien är ett ämne där man främst behandlar produkter vi äter är miljöhygien ett ämne där man koncentrerar sig på vad som finns omkring och, vad vi andas och vad vi dricker. Man behandlar ämnet under föreläsningar, laborationer och exkursioner.

Efter höstens undervisning har studeranden obemärkt lärt sig tänka på ett annat vis, där de beaktar den livsmedels- och miljöhygieniska aspekten. Detta har studeranden nytta av när de som kommunveterinärer ansvarar för livsmedelsövervakningen och miljöomsorgen, när de arbetar som tjänstemän eller när de sysslar med forskning. Många veterinärer har användning för sina kunskaper inom livsmedels- och miljöhygien, d.v.s. denhär branschen ger arbete åt många veterinärer.

Många som söker till veterinärmedicinska fakulteten vill arbeta med vård av sjuka djur. Under de första åren kan ämnen som man studerar under sjätte året verka tråkiga, men när man bekantar sig med ämnet ökar intresset. Regelbundna arbetstider och god sysselsättning hör till livsmedels- och miljöhygienens goda sidor.

Också sluttenter inom de kliniska ämnen, samt valbara studier hör till den sjätte årskursen. Inom valbara studier kan man bekanta sig grundligare med olika ämnen. De studeranden som inte tidigare gjort sitt slutarbete börjar ta tag i den saken när det är det enda som kvarstår av examen. Studeranden får tidsbegränsade praktikrättigheter endast i tre år, så man kan inte dra ut på studierna hur länge som helst.

En viktig del av det sjätte året är diskussionerna med de andra klasskamraterna efter praktiksommaren. Det är båda roligt och lärorikt att utbyta erfarenheter med andra. Under våren börjar studeranden dra sig borta från skolan till sina egna kommande yrkesbanor. Studeranden hinner dock innan detta bilda vän och stöd nät, vilka håller ännu efter man fått sin examen. Sex års studier vid veterinärmedicinska fakulteten är inte tillräckligt för att bli färdigutbildad veterinär, utan veterinärer måste uppdatera sina kunskaper under hela sin karriär. Erfarenheten är också en viktig lärare, många saker lär man sig bara genom att göra dem i praktiken.

Kirjaudu

Kirjaudu

 
 
Back to top